Siirry sisältöön
Kaikki kirjoitukset
POLITIIKKATALOUS JA TYÖELÄMÄ
29.10.2026 • 3 min luku

Suomi tar­vit­see luon­to­vel­ka­jar­run, mutta lasku ei kuulu köyhille

Suomi tarvitsee luontovelkajarrun, joka asettaa sitovat rajat luonnonvarojen käytölle ja yritysten aiheuttamille ympäristöhaitoille. Ympäristötoimien kustannuksia ei kuitenkaan tule vyöryttää pienituloisten maksettavaksi, vaan rahoitus on kerättävä suurista omaisuuksista ja haitallisia yritystukia karsimalla.

Suomi tarvitsee luontovelkajarrun, mutta lasku ei kuulu köyhille

Pienellä eläkkeellä elävän ei pitäisi joutua valitsemaan ruoan ja lämmityksen välillä. Silti myös häneltä saatetaan vaatia kalliita hankintoja ympäristön nimissä. Samaan aikaan varakkaalla on varaa jatkaa tuhlaamista, kunhan hän maksaa siitä hieman enemmän. En pidä tällaista politiikkaa oikeudenmukaisena enkä riittävänä.

Kestävyyspaneeli ehdottaa Suomelle luontovelkajarrua, joka toisi luonnon kestävyyden osaksi valtion budjettia ja talouden suunnittelua. Kannatan ehdotusta. Päätösten kustannuksia on arvioitava myös sen perusteella, mitä ne tekevät metsille, vesistöille ja muulle elinympäristölle.

Ratkaisevaa on kuitenkin se, millä keinoin luonnon tuhoutumista pysäytetään ja kenelle vastuu annetaan.

Luonnon tu­ho­a­mi­nen ei saa kan­nat­taa

Kapitalismin ongelma näkyy siinä, että ympäristölle vahingollinen toiminta voi olla omistajalle tuottoisaa. Jos yritys saa voitot ja muut joutuvat maksamaan jälkien korjaamisen, vahinkojen välttämiseen ei ole riittävää kannustinta. Siksi en jättäisi luonnonsuojelua yritysten vapaaehtoisten lupausten varaan.

Luonnonvarojen käytölle tarvitaan sitovat rajat. Yritysten on vastattava aiheuttamistaan ympäristöhaitoista, eikä valtion pidä tukea toimintaa, joka heikentää yhteistä elinympäristöämme. Omistajan tuottovaatimus ei voi mennä kaiken muun edelle.

Myös päätösvaltaa on jaettava. Energiaa ja luonnonvaroja koskevat ratkaisut ovat liian tärkeitä jätettäviksi suurten omistajien käsiin. Kannatan julkista omistusta ja työntekijöiden vahvempaa oikeutta vaikuttaa työpaikkojensa tulevaisuuteen. Ihmisillä pitää olla sananvaltaa jo silloin, kun investoinneista päätetään.

Pie­ni­tu­loi­sel­la on oltava varaa ym­pä­ris­töys­tä­väl­li­seen arkeen

Vanhaa autoa käyttävän syyllistäminen on helppoa. Vaikeampaa on järjestää bussiyhteys, jolla hän todella pääsee töihin tai lääkäriin. Juuri siihen politiikkaa kuitenkin tarvitaan.

Jos ihmisellä ei ole rahaa vaihtaa autoa tai korjata kotinsa lämmitystä, kehotukset parempiin valintoihin eivät auta. Tarvitaan kohtuuhintaista joukkoliikennettä, enemmän energiatehokkaita vuokra-asuntoja ja pienituloisille suurempia korjausavustuksia. Myös kaupunkien ulkopuolella on pystyttävä hoitamaan välttämättömät asiat ilman kohtuuttomia kustannuksia.

Ympäristötoimia pitää rahoittaa verottamalla nykyistä enemmän suuria omaisuuksia ja pääomatuloja sekä karsimalla ympäristölle haitallisia yritystukia. Verotusta on kiristettävä erityisesti varakkaiden ylikulutuksesta, jotta pienituloisten välttämättömät arjen menot eivät kasva.

Työntekijöitä ei myöskään saa hylätä, kun saastuttavaa tuotantoa vähennetään. Heille on turvattava toimeentulo, mahdollisuus kouluttautua ja tukea uuden työn löytämiseen. Omistajien tekemistä ratkaisuista ei pidä rangaista ihmistä, joka on käynyt tehtaalla ansaitsemassa elantonsa.

Luon­to­vel­ka­jar­run pitää näkyä valtion bud­je­tis­sa

Luontovelkajarrulla on merkitystä vain, jos se muuttaa päätöksiä. Valtion on arvioitava, millaista toimintaa se rahoittaa ja millaisia ympäristöhaittoja sen ratkaisuista syntyy. Samalla pitää selvittää, miten kustannukset jakautuvat eri tuloluokille.

En hyväksy sitä, että luonnonsuojelun nimissä leikataan perusturvaa tai tehdään tavallisesta arjesta pienituloiselle mahdotonta. Haluan politiikkaa, jossa ympäristön kannalta parempi vaihtoehto on myös vähävaraisen ulottuvillaan.

Luonnon suojeleminen vaatii päättäjiltä rohkeutta asettaa rajat myös suuryritysten voitontavoittelulle. Ympäristölle haitallista toimintaa on rajoitettava, vaikka suuromistajat vastustaisivat ja voitot pienenisivät. Köyhien toimeentulosta tinkiminen on vain vastuun sysäämistä niille, joilla on vähiten valtaa.

Usein kysytyt ky­sy­myk­set

Mikä on luon­to­vel­ka­jar­ru ja miksi se tar­vi­taan?

Luontovelkajarru on ehdotus, joka toisi luonnon kestävyyden kiinteäksi osaksi valtion budjettia ja talouden suunnittelua. Sen tavoitteena on varmistaa, että päätösten ympäristövaikutukset, kuten vaikutukset metsien ja vesistöjen tilaan, huomioidaan taloudellisessa päätöksenteossa.

Miten var­mis­te­taan, että ym­pä­ris­töys­tä­väl­li­nen arki on mah­dol­lis­ta myös pie­ni­tu­loi­sil­le?

Pienituloisten ympäristöystävällistä arkea voidaan tukea tarjoamalla kohtuuhintaista joukkoliikennettä, energiatehokkaita vuokra-asuntoja ja kohdennettuja korjausavustuksia. Politiikassa on tärkeää välttää pienituloisten syyllistämistä ja sen sijaan luoda ratkaisuja, joilla arjen välttämättömät asiat hoituvat kohtuullisin kustannuksin.

Miten luon­non­suo­je­lun kus­tan­nuk­set tulisi mie­les­tä­si ra­hoit­taa?

Luonnonsuojelun rahoitusta tulisi kerätä ensisijaisesti suurista omaisuuksista, pääomatuloista sekä karsimalla ympäristölle haitallisia yritystukia. Keskeistä on erottaa verotuksessa välttämätön kulutus ylellisestä tuhlauksesta ja varmistaa, ettei luonnonsuojelun kustannuksia sysätä pienituloisten maksettavaksi.

Jaa kirjoitus
Severi Suominen
KIRJOITTAJA

Severi Suominen

Päätoimittaja ja yhteiskuntakriitikko Jyväskylästä. Kirjoitan politiikasta, mielenterveydestä ja ihmisoikeuksista - ihmiset ennen voittoja.

Tutustu Severiin→

Saa ilmoitus uusista kir­joi­tuk­sis­ta

Ota ilmoitukset päälle, niin saat tiedon heti kun uusi teksti julkaistaan!

Ilmoitukset on estetty selaimen asetuksista. Salli ne selaimen asetuksista jatkaaksesi.

Valitse, mistä aiheista haluat ilmoituksia

Eivätkö ilmoitukset toimi? Katso ohjeet sivuston lisäämiseen aloitusnäytölle