Suomi tarvitsee luontovelkajarrun, mutta lasku ei kuulu köyhille
Suomi tarvitsee luontovelkajarrun, joka asettaa sitovat rajat luonnonvarojen käytölle ja yritysten aiheuttamille ympäristöhaitoille. Ympäristötoimien kustannuksia ei kuitenkaan tule vyöryttää pienituloisten maksettavaksi, vaan rahoitus on kerättävä suurista omaisuuksista ja haitallisia yritystukia karsimalla.

Pienellä eläkkeellä elävän ei pitäisi joutua valitsemaan ruoan ja lämmityksen välillä. Silti myös häneltä saatetaan vaatia kalliita hankintoja ympäristön nimissä. Samaan aikaan varakkaalla on varaa jatkaa tuhlaamista, kunhan hän maksaa siitä hieman enemmän. En pidä tällaista politiikkaa oikeudenmukaisena enkä riittävänä.
Kestävyyspaneeli ehdottaa Suomelle luontovelkajarrua, joka toisi luonnon kestävyyden osaksi valtion budjettia ja talouden suunnittelua. Kannatan ehdotusta. Päätösten kustannuksia on arvioitava myös sen perusteella, mitä ne tekevät metsille, vesistöille ja muulle elinympäristölle.
Ratkaisevaa on kuitenkin se, millä keinoin luonnon tuhoutumista pysäytetään ja kenelle vastuu annetaan.
Luonnon tuhoaminen ei saa kannattaa
Kapitalismin ongelma näkyy siinä, että ympäristölle vahingollinen toiminta voi olla omistajalle tuottoisaa. Jos yritys saa voitot ja muut joutuvat maksamaan jälkien korjaamisen, vahinkojen välttämiseen ei ole riittävää kannustinta. Siksi en jättäisi luonnonsuojelua yritysten vapaaehtoisten lupausten varaan.
Luonnonvarojen käytölle tarvitaan sitovat rajat. Yritysten on vastattava aiheuttamistaan ympäristöhaitoista, eikä valtion pidä tukea toimintaa, joka heikentää yhteistä elinympäristöämme. Omistajan tuottovaatimus ei voi mennä kaiken muun edelle.
Myös päätösvaltaa on jaettava. Energiaa ja luonnonvaroja koskevat ratkaisut ovat liian tärkeitä jätettäviksi suurten omistajien käsiin. Kannatan julkista omistusta ja työntekijöiden vahvempaa oikeutta vaikuttaa työpaikkojensa tulevaisuuteen. Ihmisillä pitää olla sananvaltaa jo silloin, kun investoinneista päätetään.
Pienituloisella on oltava varaa ympäristöystävälliseen arkeen
Vanhaa autoa käyttävän syyllistäminen on helppoa. Vaikeampaa on järjestää bussiyhteys, jolla hän todella pääsee töihin tai lääkäriin. Juuri siihen politiikkaa kuitenkin tarvitaan.
Jos ihmisellä ei ole rahaa vaihtaa autoa tai korjata kotinsa lämmitystä, kehotukset parempiin valintoihin eivät auta. Tarvitaan kohtuuhintaista joukkoliikennettä, enemmän energiatehokkaita vuokra-asuntoja ja pienituloisille suurempia korjausavustuksia. Myös kaupunkien ulkopuolella on pystyttävä hoitamaan välttämättömät asiat ilman kohtuuttomia kustannuksia.
Ympäristötoimia pitää rahoittaa verottamalla nykyistä enemmän suuria omaisuuksia ja pääomatuloja sekä karsimalla ympäristölle haitallisia yritystukia. Verotusta on kiristettävä erityisesti varakkaiden ylikulutuksesta, jotta pienituloisten välttämättömät arjen menot eivät kasva.
Työntekijöitä ei myöskään saa hylätä, kun saastuttavaa tuotantoa vähennetään. Heille on turvattava toimeentulo, mahdollisuus kouluttautua ja tukea uuden työn löytämiseen. Omistajien tekemistä ratkaisuista ei pidä rangaista ihmistä, joka on käynyt tehtaalla ansaitsemassa elantonsa.
Luontovelkajarrun pitää näkyä valtion budjetissa
Luontovelkajarrulla on merkitystä vain, jos se muuttaa päätöksiä. Valtion on arvioitava, millaista toimintaa se rahoittaa ja millaisia ympäristöhaittoja sen ratkaisuista syntyy. Samalla pitää selvittää, miten kustannukset jakautuvat eri tuloluokille.
En hyväksy sitä, että luonnonsuojelun nimissä leikataan perusturvaa tai tehdään tavallisesta arjesta pienituloiselle mahdotonta. Haluan politiikkaa, jossa ympäristön kannalta parempi vaihtoehto on myös vähävaraisen ulottuvillaan.
Luonnon suojeleminen vaatii päättäjiltä rohkeutta asettaa rajat myös suuryritysten voitontavoittelulle. Ympäristölle haitallista toimintaa on rajoitettava, vaikka suuromistajat vastustaisivat ja voitot pienenisivät. Köyhien toimeentulosta tinkiminen on vain vastuun sysäämistä niille, joilla on vähiten valtaa.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä on luontovelkajarru ja miksi se tarvitaan?
Luontovelkajarru on ehdotus, joka toisi luonnon kestävyyden kiinteäksi osaksi valtion budjettia ja talouden suunnittelua. Sen tavoitteena on varmistaa, että päätösten ympäristövaikutukset, kuten vaikutukset metsien ja vesistöjen tilaan, huomioidaan taloudellisessa päätöksenteossa.
Miten varmistetaan, että ympäristöystävällinen arki on mahdollista myös pienituloisille?
Pienituloisten ympäristöystävällistä arkea voidaan tukea tarjoamalla kohtuuhintaista joukkoliikennettä, energiatehokkaita vuokra-asuntoja ja kohdennettuja korjausavustuksia. Politiikassa on tärkeää välttää pienituloisten syyllistämistä ja sen sijaan luoda ratkaisuja, joilla arjen välttämättömät asiat hoituvat kohtuullisin kustannuksin.
Miten luonnonsuojelun kustannukset tulisi mielestäsi rahoittaa?
Luonnonsuojelun rahoitusta tulisi kerätä ensisijaisesti suurista omaisuuksista, pääomatuloista sekä karsimalla ympäristölle haitallisia yritystukia. Keskeistä on erottaa verotuksessa välttämätön kulutus ylellisestä tuhlauksesta ja varmistaa, ettei luonnonsuojelun kustannuksia sysätä pienituloisten maksettavaksi.

Päätoimittaja ja yhteiskuntakriitikko Jyväskylästä. Kirjoitan politiikasta, mielenterveydestä ja ihmisoikeuksista - ihmiset ennen voittoja.
Tutustu Severiin→Saa ilmoitus uusista kirjoituksista
Ota ilmoitukset päälle, niin saat tiedon heti kun uusi teksti julkaistaan!
Ilmoitukset on estetty selaimen asetuksista. Salli ne selaimen asetuksista jatkaaksesi.
Valitse, mistä aiheista haluat ilmoituksiaEivätkö ilmoitukset toimi? Katso ohjeet sivuston lisäämiseen aloitusnäytölle