Siirry sisältöön
Kaikki kirjoitukset
POLITIIKKAMIELENTERVEYS
23.10.2026 • 2 min luku

Nais­jal­ka­pal­loi­li­joi­den heikot palkat ja mie­len­ter­vey­s­on­gel­mat pal­jas­ta­vat urheilun epä­koh­dat

Naisjalkapalloilijoiden työolot ovat heikot, sillä moni pelaaja kärsii riittämättömästä toimeentulosta ja puutteellisesta mielenterveystuesta. Urheilujärjestöjen onkin kiireellisesti parannettava pelaajien työsopimuksia ja sosiaaliturvaa, jotta ammattiurheilun tasa-arvo toteutuisi käytännössä.

Tiivistelmä on luotu tekoälyn avulla ja kirjoittaja on tarkistanut sen ennen julkaisua.

Naisjalkapalloilijoiden heikot palkat ja mielenterveysongelmat paljastavat urheilun epäkohdat

Naisjalkapallon suosio on kasvanut viime vuosina huomattavasti, mutta pelaajien työolot eivät ole kehittyneet samaa tahtia. Kansainvälisen pelaajayhdistyksen Fifpron tuore raportti paljastaa huolestuttavia tietoja: lähes puolet kyselyyn vastanneista naisjalkapalloilijoista harkitsee uransa lopettamista suunniteltua aikaisemmin.

Minusta tilanne on kohtuuton. Pelaajilta odotetaan ammattimaista sitoutumista ja jatkuvaa kehittymistä, mutta kaikille ei pystytä tarjoamaan edes kunnollista toimeentuloa. Huippu-urheilijan pitäisi voida keskittyä omaan työhönsä ilman jatkuvaa huolta rahojen riittävyydestä.

Nais­jal­ka­pal­loi­li­joi­den palkat eivät takaa toi­meen­tu­loa

Fifpron kyselyyn osallistui 800 pelaajaa eri puolilta maailmaa. Uransa ennenaikaista lopettamista harkitsevista 59 prosenttia kertoi syyksi taloudellisen tilanteensa.

Pelaajat ansaitsivat keskimäärin noin 2 300 euroa kuukaudessa. Palkkaerot olivat kuitenkin suuria, sillä puolet kyselyyn vastanneista ansaitsi alle 1 500 euroa kuukaudessa.

Erityisen huolestuttavaa on, että vain 56 prosentilla vastaajista oli työsopimus. Lisäksi ainoastaan 13 prosentille kertyi seuran maksama eläke.

Mielestäni on täysin perusteltua kysyä, miksi ammattiurheilussa hyväksytään työoloja, joita pidettäisiin monella muulla alalla kestämättöminä.

Jokaisella ammattiurheilijalla pitäisi olla oikeus asianmukaiseen palkkaan, kirjalliseen työsopimukseen ja riittävään sosiaaliturvaan. Näiden asioiden ei pitäisi riippua pelaajan sukupuolesta tai siitä, kuinka paljon hänen joukkueensa tuottaa rahaa.

Mie­len­ter­veys jää liian usein ur­hei­lu­me­nes­tyk­sen varjoon

Raportin mukaan 57 prosenttia kyselyyn vastanneista pelaajista oli kokenut mielenterveyden haasteita. Heistä puolet ei ollut saanut tukea omalta seuraltaan. Tämä on mielestäni yksi raportin vakavimmista havainnoista.

Urheilijoilta vaaditaan jatkuvasti parempia suorituksia, kovempaa harjoittelua ja paineensietokykyä. Samalla heidän jaksamiseensa ei välttämättä kiinnitetä riittävästi huomiota.

Pelaajan ei pitäisi joutua valitsemaan oman terveytensä ja uransa välillä. Seurojen on kannettava vastuuta työntekijöidensä hyvinvoinnista myös silloin, kun ongelmat eivät näy pelikentällä.

Haluan, että mielenterveyspalvelut kuuluvat olennaisena osana ammattiurheiluun. Jokaisella pelaajalla pitäisi olla mahdollisuus saada apua ajoissa ja ilman pelkoa siitä, että avun hakeminen vaikuttaisi hänen asemaansa joukkueessa.

Nai­s­ur­hei­lun tasa-arvo ei saa jäädä pelkiksi lu­pauk­sik­si

Raportissa on myös myönteisiä uutisia. Fifan vuonna 2021 käyttöön ottamien äitiyssuojelun vähimmäisvaatimusten jälkeen perheen perustamisen vuoksi lopettamista harkitsevien osuus on laskenut 47 prosentista 19 prosenttiin.

Kehitys on rohkaisevaa ja kertoo siitä, että pelaajien oikeuksia voidaan parantaa yhteisillä säännöillä. Samanlaista päättäväisyyttä tarvitaan nyt palkkaukseen, työsuhdeturvaan ja mielenterveyspalveluihin.

Minusta urheilujärjestöjen ja seurojen on aika ottaa pelaajien hyvinvointi yhtä vakavasti kuin kilpailullinen menestys. Tarvitsemme selkeitä vähimmäisehtoja, vahvempaa pelaajien edunvalvontaa ja oikeudenmukaisempaa resurssien jakamista.

En myöskään hyväksy ajatusta, että naisurheilijoiden pitäisi tyytyä heikompiin työehtoihin vain siksi, ettei heidän lajinsa tuota yhtä paljon rahaa kuin miesten vastaava urheilu.

Ammattiurheilija on myös työntekijä, jolla on oikeus toimeentuloon, terveyteen ja turvalliseen tulevaisuuteen. Näiden oikeuksien toteutuminen ei saa riippua siitä, kuinka kannattavana joku muu hänen työnsä näkee.

Usein kysytyt ky­sy­myk­set

Miksi nais­jal­ka­pal­loi­li­jat har­kit­se­vat uransa lo­pet­ta­mis­ta en­ne­nai­kai­ses­ti?

Fifpron raportin mukaan 59 prosenttia uransa lopettamista harkitsevista pelaajista nimeää syyksi taloudellisen tilanteensa. Monet naisjalkapalloilijat kamppailevat riittämättömien palkkojen ja epävarmojen työolosuhteiden kanssa.

Kuinka suuri osa nais­jal­ka­pal­loi­li­jois­ta on kokenut mie­len­ter­vey­den haas­tei­ta?

Raportin mukaan 57 prosenttia kyselyyn vastanneista naisjalkapalloilijoista on kokenut mielenterveyden haasteita. Näistä pelaajista puolet kertoi, ettei saanut asiassa tukea omalta seuraltaan.

Onko nais­jal­ka­pal­loi­li­joi­den äi­tiys­suo­je­lus­sa ta­pah­tu­nut pa­ran­nus­ta?

Kyllä, kehitys on ollut rohkaisevaa. Fifan vuonna 2021 käyttöön ottamien äitiyssuojelun vähimmäisvaatimusten myötä perheen perustamisen vuoksi lopettamista harkitsevien osuus on laskenut 47 prosentista 19 prosenttiin.

Jaa kirjoitus
Severi Suominen
KIRJOITTAJA

Severi Suominen

Päätoimittaja ja yhteiskuntakriitikko Jyväskylästä. Kirjoitan politiikasta, mielenterveydestä ja ihmisoikeuksista - ihmiset ennen voittoja.

Tutustu Severiin→

Saa ilmoitus uusista kir­joi­tuk­sis­ta

Ota ilmoitukset päälle, niin saat tiedon heti kun uusi teksti julkaistaan!

Ilmoitukset on estetty selaimen asetuksista. Salli ne selaimen asetuksista jatkaaksesi.

Valitse, mistä aiheista haluat ilmoituksia

Eivätkö ilmoitukset toimi? Katso ohjeet sivuston lisäämiseen aloitusnäytölle